Marraskuussa 2005 sain sen ensimmäistä kertaa käteeni: pienen, punakantisen keittokirjan otsikolla "Vaivalloista Vartissa". Kirjan, jota olimme salaa ja vaivihkaa koonneet koko syksyn; tonkineet äidin reseptihyllyä ja niiden osalta, joita emme omatoimisesti olleet onnistuneet löytämään, viekkaudella ja vääryydellä urkkineet äidiltä kuka milläkin verukkeella.
5.11.2005 salaisuudet vihdoin paljastuivat, kun luovutimme kirjan äidille syntymäpäivän kunniaksi. Ja sen jälkeen tuo pieni punakantinen kirja on ollut meillä jokaisella - sisarussarjan kuusikolla - kotikeittiön perusankkurina ja sinä makujen turvasatamana, johon on aina ollut mukava palata jos maailma murjoo. Tai muutoinkin.
Viime kesästä (2011) meistä yksi lennätti perheensä Italiaan (toistaiseksi) ja tänä syksynä itse toin lapseni ja mieheni Englantiin (talveksi). Me kun olemme täällä vain tämän yhden talven, mukaan tuli otettua vain välttämätön ja pieni punakantinen kirja jäikin Suomeen, amerikkalaisen alivuokralaisemme käyttöön. Melko nopeasti totesin kaipaavani tuota perusopastani vähintäänkin viikottain ja näin muutaman viikon jälkeen olen kypsytellyt ajatuksen tuon kirjan ydinsisällön tuomisesta tänne blogosfääriin valmiiksi.
Itse blogin loin viime viikolla, nyt sain tänne ensimmäisen tekstin ja sen myötä ajattelin kutsua myös muut kirjoittajat mukaan: itseoikeutetusti äitini ja sisaruskuusikostani ne, ketkä haasteeseen tarttuvat.
Tarve ja toive on siis puhtaan itsekäs, perusajatus perhekeskeinen,
mutta jos tänne joku muukin joskus eksyy ja löytää jotain innostavaa,
niin mahtavaa!
Ajatuksenani EI ollut kopioida tuota seitsemän vuoden takaista perusopasta kerralla tänne, vaan tuoda perheemme ruokaideologiaa ja osaamista verkkoon sitä mukaa, kun sitä itse kukin kotonakin tuottaa. Eli pikkuhiljaa ja mahdollisesti kuvien kanssa (silloin, kun lautaselle siis ei ole päätynyt kokinaivastusta tai jotain, mikä muistuttaa enemmän vessa- kuin keittiötuotosta ;)).
Tervetuloa kaikki, vaivalloisiin vartteihin!
//v
