Sormiluut

Sitä on pitänyt aina aivan normaalina, että se, mitä muut kutsuvat mokkapaloiksi on meillä suklaapiirakka. Ja samassa kategoriassa menee äidin ilmeisesti amerikanvuodeltaan tuoma herkku sormiluut. Sehän siis on yleisemmin tunnettu nimellä ribsit - mutta eikös tuo sormiluut ole hieman paremmin suomalaiseen suuhun sopiva termi?

Soratien Sormiluut

Possun kylkeä - eli ribsejä

Kastike:
Ketsuppia
Sinappia
Suolaa
Sokeria

Leikkaa luut erilleen. Paista luita sellaisinaan 175° 15min, sekoita sillä aikaa kastike: yksi osa ketsuppia ja yksi osa sinappia. Reilut ripaukset suolaa ja sokeria.
Vartin jälkeen luut otetaan uunista ja sivellään kastikkeella. Paistetaan toinen vartti, jonka jälkeen luut käännetään ja sivellään kastikkeella toiseltakin puolelta. Paistetaan vielä puoli tuntia.

Perinteisesti sormiluut tarjoillaan meillä kokonaisten maissintähkien kanssa. Pöytään kannattaa varata suolan ja voisulan lisäksi reilusti hammastikkuja ja servettejä.

Pasta Soratiese

Perinteinen Bolognese on kaikkien suosikkiruoka. Ja niin meilläkin. Äidin Bolognese-ohje on kasikytluvun ruokalehdestä, Kasarista, eikä sieltäkään edes mistään toimituksellisesta aineistosta, vaan spagettimainoksesta. No, se ei tämän kastikkeen ylivoimaisuutta (ja yksinkertaisuutta) murenna!

1	Iso sipuli
1	Porkkana
Pala (½ tl)	Juuriselleriä (sellerisuolaa)
3-4 rkl	Oliiviöljyä
300 g	Jauhelihaa
1 dl	Lihalientä
¾ dl	Punaviiniä
1 dl	Tomaattisosetta
½ dl	Kermaa / maitoa
	Suolaa
	Valkopippuria
	Basilikaa
50 g	Voita

Ruskista hienoksi hakattu sipuli, porkkana ja selleri (tai sellerisuola) oliiviöljyssä. Lisää jauheliha kattilaan ja anna sen ruskistua. Kaada lihaliemi, viini, tomaattisose (vesitilkkaan sekoitettuna) ja kerma kastikkeeseen. Mausta voimakkaan makuiseksi ja anna kiehua hiljalleen 15–20 min. Lisää voi viimeiseksi kattilaan. Tarjoa kastike kuumana spagetin kanssa.

Herkkupannari

Tämän pannarin resepti tuli meille - muistaakseni - ensimmäisen vävykokelaan (ja nykyisin vanhimman vävyn) mukana. Useimmiten sokerin ja voin määrää tulee VÄHÄN hillittyä, mutta tottakai pannari on sitä parempaa, mitä lähempänä reseptin määriä ko. ainekset ovat.

***

HERKKUPANNARI

8 dl maitoa
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100g voita (tai margariinia)

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita voi uunipannulle ja uunipannu uuniin lämpenemään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat maidon joukkoon ja lisää kuivat aineet samalla sekoittaen hyvin. Kaada taikina uunipannulle sulaneen voin päälle. Paista n. 30 min.

***

Tällä reseptillä oli helppo aloittaa, kun sitä on tullut tehtyä sen verran monta kertaa että sen muistaa ulkoa. Juurikin viime viikolla paistoin pannaria kalakeiton kaveriksi - sillä se koti-ikävä täällä kaukana Suomesta helpottaa. 

//v

Esipuhe

Marraskuussa 2005 sain sen ensimmäistä kertaa käteeni: pienen, punakantisen keittokirjan otsikolla "Vaivalloista Vartissa". Kirjan, jota olimme salaa ja vaivihkaa koonneet koko syksyn; tonkineet äidin reseptihyllyä ja niiden osalta, joita emme omatoimisesti olleet onnistuneet löytämään, viekkaudella ja vääryydellä urkkineet äidiltä kuka milläkin verukkeella.
5.11.2005 salaisuudet vihdoin paljastuivat, kun luovutimme kirjan äidille syntymäpäivän kunniaksi. Ja sen jälkeen tuo pieni punakantinen kirja on ollut meillä jokaisella - sisarussarjan kuusikolla - kotikeittiön perusankkurina ja sinä makujen turvasatamana, johon on aina ollut mukava palata jos maailma murjoo. Tai muutoinkin.

Viime kesästä (2011) meistä yksi lennätti perheensä Italiaan (toistaiseksi) ja tänä syksynä itse toin lapseni ja mieheni Englantiin (talveksi). Me kun olemme täällä vain tämän yhden talven, mukaan tuli otettua vain välttämätön ja pieni punakantinen kirja jäikin Suomeen, amerikkalaisen alivuokralaisemme käyttöön. Melko nopeasti totesin kaipaavani tuota perusopastani vähintäänkin viikottain ja näin muutaman viikon jälkeen olen kypsytellyt ajatuksen tuon kirjan ydinsisällön tuomisesta tänne blogosfääriin valmiiksi.
Itse blogin loin viime viikolla, nyt sain tänne ensimmäisen tekstin ja sen myötä ajattelin kutsua myös muut kirjoittajat mukaan: itseoikeutetusti äitini ja sisaruskuusikostani ne, ketkä haasteeseen tarttuvat.

Tarve ja toive on siis puhtaan itsekäs, perusajatus perhekeskeinen, mutta jos tänne joku muukin joskus eksyy ja löytää jotain innostavaa, niin mahtavaa!

Ajatuksenani EI ollut kopioida tuota seitsemän vuoden takaista perusopasta kerralla tänne, vaan tuoda perheemme ruokaideologiaa ja osaamista verkkoon sitä mukaa, kun sitä itse kukin kotonakin tuottaa. Eli pikkuhiljaa ja mahdollisesti kuvien kanssa (silloin, kun lautaselle siis ei ole päätynyt kokinaivastusta tai jotain, mikä muistuttaa enemmän vessa- kuin keittiötuotosta ;)).

Tervetuloa kaikki, vaivalloisiin vartteihin!
//v